Yhteiskunnallista

Kannanottoja elävään elämään, yhteiskuntajärjestykseen, politiikkaan, talouteen ja kaikkeen, mikä meidän maailmassamme on pielessä aiheuttaen tuskaa.

Jotkut meistä ovat muka-masentuneita, vaikka heidän ongelmansa on "vain" elämäntuska.
Elämäntuska on se kivistys ja ahdistus sisimmässä, kun näkee elämän todellisena, eikä pakkosyötettyjen ruusunpunaisten lasien läpi. Elämäntuska on se kipu, johon ei tunnu olevan lääkettä. Elämäntuska on itsensä ulkopuolella oleviin epäoikeudenmukaisiin epäkohtiin törmäämistä voimatta tehdä niille yhtään mitään. Elämäntuska on se kyynelten virta, joka valuu silmistäsi naurujoogatunnin jälkeen olon ollessa raiskattu ja tyhjä.

Elämäntuska yhdistettynä masennuslääkkeisiin tekee sinusta tahdottoman orjan yhteiskunnalle ja minimoi mahdollisuutesi ymmärtää, mistä elämässä on kysymys.

Kerronpa ensin lyhyen ja opettavaisen tarinan niistä ihmisistä, jotka uhoavat suureen äneen siitä, miten kaikki eriävät mielipiteet ovat vihapuhetta ja että kaikki, mitä kulloisetkin päättäjät ja viranomaiset sanovat, on ehdoton ja absoluuttinen totuus...

Munan lyhyt tarina

Kun muna vielä eli kanan perseessä, nokki kana päivät pitkät jyviä pihan maasta erotellen syötäväksi kelpaavat kelpaamattomista. Se oli siinä taitava ja voi hyvin.

Kun muna viimein putkahti kanan perseestä maailmaan, se lähti sokeana vierimään rinnettä alas ja ajatteli: ”Minä olen viisaampi, tehokkaampi ja urheampi kuin kana, koska minä etenen elämässä rohkealla vauhdilla ja vaaroja kaihtamatta kohti uusia seikkailuja!”

Muna pullisteli kuorensa sisällä itsetyytyväisenä ja pää pyörällä vauhdikkaasta ja pomppuilevasta vierimisestä, kunnes se lopulta läsähti ja levisi märäksi tuusannuuskaksi päin rinteessä ollutta melko pientä kiveä.

Sen pituinen se.





Comments